Elä hetkessä.

Carpe Diem. 

Meitä kehotetaan elämään hetkessä ja nauttimaan hetkestä.

Tämä oppi on erittäin tärkeä oppi.

Uupuneena on tehnyt kaikkea muuta, kuin elänyt hetkessä.

Kun vuodesta toiseen elää jatkuvasti tulevaa hetkeä ja tekee suunnitelmia tulevaan, alkaa koko elämä kulkemaan etukenossa.

Suoritat elämää, suoritat jokaista päivääsi ja suoritat kaikkea mitä teet. 

Kun keskityt vain suorituksiin ja asioiden läpi viemiseen ja päivästä toiseen selviytymiseen, niin unohdat kokonaan hetkessä elämisen.

Aivot alkavat työstämään koko ajan tulevaa ja alat elämään seuraavaa hetkeä huomaamattasi.

Sinulta jää tällöin kokematta juuri tämä hetki ja tunne läsnäolosta.

Kun uuvuin ja aloin opettelemaan uudenlaisia tapoja toimia ja tehdä asioita, ymmärsin pikkuhiljaa hetkessä elämisen merkityksen.

Se tarkoittaa sitä, että aidosti pysähdyt ja olet läsnä omassa kehossasi ja sen hetkisessä ympäristössä.

Samalla aistit juuri sitä hetkeä.

Haistelet, maistelet ja katselet ympärillesi ja pysähdyt aidosti. Hetkessä eläminen vaatii pysähtymistä. Hetkessä eläminen vaatii hiljaista ja rauhallista ympäristöä.

Mitä kaikkea huomaakaan, kun elää hetkessä, ainakin välillä.

Olen omassa toipumisessa löytänyt hetkessä elämisen avuksi Yin-joogan ja luontoyhteyden.

Yin-joogan pitkät venytykset ja hengityksen seuranta on parasta hetkessä elämistä.

Vaikka olen opetellut Yin-joogaa jo kymmenen vuoden ajan, on edelleen päiviä, jolloin keskittyminen on vaikeampaa eikä onnistu yhtä hyvin. 

Usein, kun hetkeen keskittyminen ei onnistu, mieli on stressaantunut. Kun ihminen on stressaantunut, hetkeen keskittyminen on vaikeaa.

Luontonäkymä on melko pysyvä.

Luonto muuttuu vuodenaikojen mukaan, mutta maisema pysyy paikallaan. Luonto ympäristössä olen myös kokenut pysähtymisen hetken ja läsnäolon hetken.

Kun maisemaa pysähtyy katsomaan ja viipyy tilanteessa, huomaa oman olonsa.

Olen usein luontohetkissä ymmärtänyt taas oman väsymykseni ja uupumukseni.

Kun pysähtyy, niin huomaa oman jaksamisensa ja rajallisuutensa.

Keho usein viestii meille liiasta kuormasta ja kiireestä.

Pitäisi vaan osata kuunnella ajoissa kehon hälytysmerkkejä. 

Omalla kohdallani hengitys alkaa olemaan pinnallista (taistele-pakene), joka antaa stressiviestejä keholle. Tämä alkaa keräämään kireyttä kehoon, mieleen ja lihaksiin.

Kierre on valmis, stressioireet ovat päällä. Usein pieni stressi on hyväksi ja auttaa puskemaan eteenpäin. Kroonistuessaan (kuten minulla) stressioireet menevät päälle automaattisesti ja keho on todella kuormittunut. Jonkin aikaa jaksaa, kunnes olotila on äärimmäisen kireä ja kroppa tukossa. Nämä tilanteet laukesivat ja edelleen laukeavat minulle kovaan väsymykseen. 

Kun antaa periksi ja oireet helpottavat, saatan nukkua päiväkausia. Tai nukkuisin jos voisin 😊

Uupuneena olen iloinen, että olen löytänyt rytmin työhön, jolla olen pysynyt jo vuoden pinnalla.

En ole tarvinnut sairauslomia ja olen löytänyt itselleni keinoja rauhoittumiseen.

Kun keho on stressaantunut ja mieli kireä, kierroksia ei saa lisätä, vaan pitää pyrkiä hölläämään niitä. 

Jokainen päivä ja vuosi on uuden oppimista.

Paljon olen oppinut ja tiedostanut. Niin paljon, että kokemusasiantuntijana minulla on paljon annettavaa vertaisille.

Ennaltaehkäisyn näkökulman koen edelleen tärkeimpänä.

Kun asiat sanoo ääneen, alkaa tiedostamaan.

Tai kun joku muu sanoo ääneen, niin alkaa miettimään omalla kohdallaan toimintatapojaan.

Mennään kohti loppukesää ja nyt on loistava aika pysähtyä oman vointinsa äärelle.

Mikäli loma ei ole palauttanut ollenkaan, ei kannata täyttää syksyllä harrastuskalenteria, vaan ennemmin ottaa aikaa itselleen ja omalle palautumiselleen.

Kokeile elää hetkessä, tänään ja huomenna, ainakin hetken verran.

Nautitaan loppukesän lämmöstä ja pimenevistä illoista, hetki kerrallaan!