Muistan, kun 2018 eräs kokemusasiantuntija kollegani kertoi, että hänen stressi on kroonistunut.
Ihmettelin asiaa ja pyysin häntä kertomaan enemmän, mitä se tarkoittaa.
Jäin asiaa kovasti miettimään, että kuinka sellaista voi olla.
Psykoterapia vuosieni aikana aloin pohtimaan, onko oma stressini kroonistunut.
Kärsin vuosia kovasta hikoilusta, johon joku sanoikin, josko minua vaivaisi vaihdevuodet. Pohdiskelin, että onpa kummalliset vaihdevuodet, kun hikoilen kotona ennen kuin pääsen edes ulos aamulla lasten kanssa.
Töissä hikoilu jatkui. Tämä oli yksi asia, jonka kautta minulle tuli ajatus, että kärsinkö kroonisesta stressistä.
Useat asiat ymmärtää vasta, kun niitä alkaa tiedostamaan.
Hammaslääkäri oli kerran todennut, että puree hampaitaan, mutta on jo tottunut siihen.
Eräs hieroja sanoi aikoinaan, että en ole koskaan nähnyt yhtä kireää ihmistä, kuin sinä. Eihän sille mitään voi, jos jännittää koko kehollaan.
Näitä kun aloin summaamaan, ymmärsin, että olen kärsinyt kroonistuneesta stressistä jo vuosia, jopa kymmeniä vuosia.
Oireina minulla oli seuraavia: vatsastressi (vaikka söin mitä, en lihonut), hampaiden kiristely (kun minun pyydettiin kiinnittämään asiaan huomioita, niin ymmärsin kiristeleväni hampaita päivin ja öin useissa tilanteissa), kehon jännittäminen ja sitä kautta hikoilu puski kehosta ulos.
Eli minulla oli todella paljon stressin oireita ja muistan, kun viimeisinä vuosina ennen uupumista liikunta, joka oli auttanut minua stressin poistossa alkoikin kääntyä itseään vastaan. Liikuntakin alkoi olemaan yksi stressin lisäys keino.
Olen käynyt kuusi vuotta polkua uupumuksesta ja keskivaikeasta masennuksesta selviämiseen.
Edelleen kärsin kroonisesta stressistä, tälläkin hetkellä huomaan ns. maiskuttelevani suuta ja suussa on verenmaku kun pitää imeskellä poskia. Nämä oireet kuulostavat ja tuntuvat hassuilta, sitä ne vähän ovatkin. Mutta tosiasioista kohdallani.
Hengittäminen rauhassa auttaa stressiin ja myös krooniseen stressiin.
Mutta kun asiat kroonistuvat, on kovin vaikeaa muistaa ne ja tiedostaa, että tekee oikein.
Kun on kymmeniä vuosia toiminut jollakin tavalla, niin sen muuttaminen on vaikeaa.
Yin-jooga on yksi erinomainen stressin karkotus keino. Menee aikansa, että opit olemaan pitkissä venytyksissä ja hengittelemään syvään, mutta kun sitä pikkuhiljaa oppii, se auttaa rentoutumaan ja itsensä ja oman kehonsa tunnistamiseen.
Luonto on myös yksi suurimmista avuista, joita uupumuksen ja kroonisen stressin kanssa taisteleva voi itselleen suoda. Luontoon pitää mennä rauhassa olemaan ja kuuntelemaan, haistelemaan ja maistelemaan. Luonto antaa sinulle aina takaisin, eikä vaadi sinulta mitään.
Luonnossa kaikki muuttuu vuodenaikojen mukaan ja jokaisessa vuoden ajassa on jotakin erityistä ja kaunista. Tänä vuonna opin myös, kuinka marraskuinen metsä on kaunis. Tutkimme pimeydessä taskulampulla marraskuisen metsän kaikkia ihmeellisyyksiä. Uskokaa tai älkää niitä oli todella paljon.
Yksi hienoimpia keinoja on teatteri-ilmaisu.
Kun on omia rajoitteita ja heittäytyy rooliin, niin se jos mikä on oman epämukavuusalueen ulkopuolelle menemistä. Elämä on rooleja (näin anoppini aina sanoo) ja näinhän se on.
Joskus voi vaan heittäytyä ihan ulkopuoliseen rooliin, joka vaatii paljon keskittymistä sekä kehollisesti, että mielellisesti.
Olen löytänyt näinä vuosina itsestäni sen sisäisen näyttelijän, joka jo pienenä tyttönä halusin olla.
Toinen haave oli laulaja. Olen onneksi päässyt näitäkin `taitoja` hyödyntämään.
Näyttelemisen suola on porukka ja ohjaaja ja se kaikki hauskuus, mitä tulee mukana.
Viime tunnilla harjoittelimme sanatonta näyttelemistä ja se ei tällaiselle melko lailla ulospäinsuuntautuneelle ihmiselle ollut ihan helppoa.
Mutta kivaa oli, oppia ikä kaikki.
Ihania hetkiä jokaiseen päivääsi!
Viimeisimmät kommentit