Syksy on ollut kovin kiireinen.

Sinänsä hassua, että olen osa-aika eläkeläinen vielä ensi kesään (40%).

Olen starttaillut omaa kevytyrittäjyyttäni.

Olen myös osa-aika työtön.

Kiitos näistä kaikista mahdollisuuksista.

Viimeinen vuoteni on ollut melkoista ylä- ja alamäkeä.

Olen saanut aloitella yrittäjyyttäni, tehnyt siihen liittyvää sosiaalista mediaa ja ollut keikkoja juuri sopivasti tähän tilanteeseen.

Lisäksi olen käynyt seuraavia koulutuksia:

– Kokemusasiantuntijan jatkokoulutus

– Metsämieli vertaisvetäjä (yhdistettynä kokemusasiantuntijuuteen)

– Mielenterveyden ensiapukoulutus (EA1),

– Eräensiapukoulutus ja juuri ennen joulua aloitin myös (NMEA), nuoren mielen ensiapukoulutuksen, joka jatkuu ensi vuoden puolella.

Perheessäni on ollut myös monenlaista haastetta.

Korona ja teini-ikäisyys eivät ole hyvä yhdistelmä. Rajoitukset lisäävät teinien ahdistusta ja muutenkin oman kehon ja mielen muutokset tuottavat haasteita.

Olen kiitollinen kaikesta avusta, jota olemme saaneet. Asuinkunnassani asiat ovat toimineet loistavasti. Opettajat ovat olleet fiksuja ja auttavaisia, koululta on lasten huolet otettu vakavasti ja meitä on tuettu kaikin mahdollisin tavoin. 

Olemme saaneet erinomaista palvelua perheneuvolasta ja myös nopeasta perheohjauksesta.

Äitinä et ole aina oikea henkilö tukemaan lastesi ahdistuksia ja muutoksia. 

Oman tietämykseni mukaan äidit paremmin ymmärtävät lastensa ahdistuksen, isät eivät välttämättä halua nähdä tilannetta tai heiltä puuttuu työkaluja tilanteen käsittelemiseen.

Olen saanutkin kuulla useilta asiantuntijoilta, kuinka hienosti otat lastesi asiat ja murheet ja osaat tukea ja auttaa heitä. En olisi varmasti osannut kuusi vuotta sitten, ennen omaa romahdustani.

Toisaalta osa omaa polkuani on vaikuttanut lapsiin, mutta se myös auttaa minua tukemaan heitä. Uskon ja toivon, että lapseni saavat apua jo nyt ja rohkenevat ottaa esiin ja puhua vaikeistakin tunteista ja ahdistuksista. Tosiasia on, että erilaiset tunteet kuuluvat elämään ja kasvamiseen, mutta niihin ei saa jäädä liian pitkäksi aikaa. 

Itselleni uupuminen iski juuri ennen joulua. 

Kun tiesin, että lasten loma lähenee ja saadaan heidän koululukuvuoteen pieni tauko, niin silloin uskaltaa antaa oman väsymyksen tulla. Se tulikin rytinällä. 

Omalla kohdallani pahimmillaan oli unettomuutta (joka on aivan hirveää, on kuin humalassa olisi kun ei ole nukkunut). Nykyään minuun iskee pikemminkin väsymys, niin että nukkuisin kuin karhu talviuntaan. Ero on, että mitään varastoa ei ole kerättynä ja pakolliset asiat on hoidettava.

Reilut kaksi viikkoa on mennyt ja nukuttu on todella paljon.

Kiitos, että se on ollut nyt mahdollista, kun menot ovat hiljentyneet ja tuli se joulukin vähemmälläkin vaivalla. Iloinen olen myös siitä, että jopa isäntä huomasi että ikkunoista puuttuu valokoristeita, kerroin mistä löytyy ja hän ne ripusti.

Usein olen miettinyt, että vaikka mitään ei laita, niin kukaan ei huomaa.

Mutta huomasivat ja tekivät omat parhaansa.

Olen nukkunut nyt reilun kaksi viikkoa, katsonut Netflixistä useita romanttisia jouluelokuvia ja sarjoja. Koiraa on vienyt lenkille. Nyt alkaa ihan pikkaisen helpottamaan tämä väsymys ja depressio.

Lisäksi minun ongelmana on se, vaikka olen todella puhki ja väsynyt, mietin aina muita.

Miten joku jaksaa, pitäisi soittaa, pitäisi käydä tervehtimässä, pahastuuko joku, kun en lähettänyt joulukorttia jne.

Se on minun suurin ongelmani. Viimeisillä voimillani autan muita ja näin oman tilan ymmärtäminen olikin vaikeaa ja meni liian pitkälle.

Voidakseen hyvin, ihmisen pitää osata kuunnella itseään ja minä en ole siitä paras esimerkki, sillä tunnollinen tyttö ajattelee aina muita oman jaksamisensa kustannuksellakin.

Nykyään jo menee paremmin. Pitää ottaa levon aika levon tarpeeseen ja jättää asiat vähemmälle.

Tuli se joulu pienemmilläkin ponnisteluilla ja vaikka lapset olivat ensin hieman pettyneitä lahjoihinsa (kun ei tullut kaikkia toivomuksia), niin lopulta ymmärsivät, että saamillaan rahoilla ja hiukan lisää säästäen, niitä voi itsekin hankkia.

Hyvää loppuvuotta ja tulevaa ihan jokaiselle!

Voikaa hyvin ja kuunnelkaa itseänne!