Metsässä mieli ja sielu lepää.
Käytkö usein metsässä?
Mitä teet siellä?
Minä olen aina käynyt metsässä ja asunut metsän vieressä.
Suomalaisilla on etuoikeus, että pääsevät metsään lähes kotiovelta.
Metsässä voi tehdä monenlaisia asioita.
Oma oppini viime vuosilta on se, että oleile metsässä, älä mene juoksujalkaa paikasta toiseen.
Sairauslomalle uupumuksesta jäätyäni lääkäri kehotti minua menemään metsään.
Mitä? Olen aina tykännyt metsästä ja käynyt siellä. Tosin oli vuosia, että kävin metsässä vähemmän. Mikäli kävin, juoksin tai hiihdin tai kävelin kovaa.
Sillä tavalla myös näkee ympäristön, mutta eri perspektiivistä. Ohikiitävät maisemat ovat kauniita, mutta urheilemalla kovaa ei toteudu metsässä syketason lasku ja mielen rauhoittuminen.
Nykyään ymmärrän lääkärin kehotuksen.
Mene metsään, johon toki lisäisin: pysähdy metsässä, hengitä raitista ilmaa, katso alaspäin, katso ylöspäin. Haistele ja maistele.
Aisti metsän tunnelmaa ja vuodenaikojen mukaan vaihtuvia värejä. Halaa puita, koskettele sammalta, kiviä, kuuntele lintujen laulua.
Ohjeeni tänä päivänä olisi:
Ole metsässä, nauti metsästä, ota alusta mukaan ja makaa mättäällä.
Omallakin kohdalla, jos eliöt pelottaa, niin mene riippumattoon.
Joka puolella on puita niin, että matto on helppo ripustaa.
Metsässä olo laskee stressitasoa.
Metsässä ollessa lepuutat silmiäsi katsomalla kaukaisuuteen pienen ruudun tuijottamisen sijaan.
Ota kuvat heti alkumatkasta, niin pystyt aidosti nauttimaan metsässä olosta. Unohda puhelin.
Myönnän, että viime retkellä nolotti, kun puhelimeni soi kesken eväiden syömisen paikassa, jossa oli paljon retkeilijöitä.
Tällä kertaa 6 vuoden oppimisen tuloksena, osasin laittaa viestin, että nyt ei ole aikaa puhua, palataan myöhemmin ja samalla puhelin äänettömälle.
Aikaisempi minä olisi alkanut rupattelemaan metsässä, eikä se olisi ollut mitenkään erikoista.
Metsässä mieli lepää ja sielu lepää.
Vaihtuvat värit ja maisemat tuovat välittömästi mielenrauhaa.
Saa suunnata katseen ylöspäin ja kaukaisuuteen.
Nykyajan ongelmana on, että emme kohdista katsettamme kauas tai ylöspäin. Kaikki nämä auttavat lepuuttamaan silmiä, jotka ovat tosi kovilla ruutuun tuijottamisesta.
Katse kaukaisuuteen ja pysyviin maisemiin lepuuttaa kummasti verrattuna koko ajan ohikiitäviin hetkiin.
Ihmisvilinä ja kaupunkielämän hektisyys eivät rentouta muutenkin jo hektistä arkeamme.
Pienikin pysähdys ihailemaan ympäristöä auttaa stressitason laskemiseen.
Haistelu ja maistelu ovat myös tärkeitä luonnossa.
Retkeilin viikko sitten suolla ja jäin kaipaamaan suon tuoksua.
Silloin ilma oli kaunis lämmin ja tuuleton.
Menin samaan paikkaan toisen kerran, ilma oli tuulinen ja sai suon tuoksun nousemaan sieraimiin. Nautin joka hetkestä nuuhkutellen.
Mieti lapsuutesi leikkejä metsässä, polkuja, jotka johtivat johonkin mieluisaan paikkaan!
itselläni yksi rakkaimmista kesän muistoista on, kun mentiin isovanhemmilla polkua pitkin kalliorantaan uimaan.
Edelleen kalliot ja järvet ovat minun sielunmaisemia.
Kun kaipaan hiljaisuutta, niin menen kalliolle katselemaan kauas ja ihailemaan maisemia.
Nauti sinäkin jokaisesta päivästä ja jokaisen päivän ja vuodenajan antamasta luontoelämyksestä!
Viimeisimmät kommentit