Mitä onni on?

Mitä onni on?

Viime viikolla ystäväni otti minusta kuvan, kun olimme retkellä.

Toinen ystävä kommentoi kuvaa sanoilla ”näytät onnelliselta”. Kaunis kommentti ja hienoa, että kuvasta välittyy onnellinen hetki. Olimme juuri kulkeneet vanhoja hienoja rakennuksia ihaillen ja kiivenneet jyrkän rinteen ja polku oli löytynyt. Maistuvat eväät oli syöty ja oli vain se kaunis hetki harjun päällä. Maisemat kauniit, vatsa täynnä ja hyvä seura ja metsän hiljaisuus.

Tämä viikko on saanut minut pohtimaan onnellisuutta, mitä se on.

Siskon 5-vuotias tyttö sanoi viisaasti: Sari täti, raha ei tuo onnea! 

Kuinka hienon asian tuo pieni tyttö onkaan oivaltanut tai kuullut jonkun sanovan.

Raha ei tuo onnea, se tosin helpottaa elämää, mikäli rahaa on sen verran, että pärjää.

Onni koostuu juuri pienistä hetkistä, joista saat iloa. Onni koostuu ihanista läheisistä ja ystävistä, jotka tuovat merkitystä jokaiseen päivään. Yksin on vaikea olla onnellinen. Onni on jotakin jaettua. Olet jakanut yhteisen kokemuksen ystävän tai läheisen kanssa, tai ryhmän, jossa olet jäsenenä.

Onni on hymy lapsen kasvoilla, hymy aikuisen tai vanhuksen tai ihan kenen vain kasvoilla.

Tätä on helppo testata, kun hymyilet, niin ihmiset alkavat myös hymyilemään. Se on jo pieni jaettu onnen hetki. Onni on eläimet, puhdas luonto ympärillämme ja tämä kevät saa ainakin minut onnelliseksi. Luonto alkaa heräämään pitkän talven jälkeen, linnut alkavat laulaa ja ihmiset tulevat ulos koloistaan. Onni on lupaus keväästä, kesästä ja vihreydestä.

Ollessani onnellinen koen myös vaikeita hetkiä.

Pääasia on, että vaikeuksien keskelle löytää onnen hetkiä ja palasia. Onni ei mielestäni ole kokonaisvaltainen tila (ei ainakaan minun kohdallani), vaan se koostuu merkityksellisistä kohtaamisista ihmisten, eläinten ja luonnon kanssa. Onni on jotakin yhteistä, jota voi jakaa toisen tai toisten kanssa. Aurinko saa minut onnelliseksi, kevätsade saa minut onnelliseksi, ystävän onnistuminen saa minut onnelliseksi….

Onnen hetkiä on loputtomasti ja yksi onnen hetki on heittäytyminen.

Aikuisina olemme joskus ihan liian vakavia. Yritän opettaa omille lapsille, että saa heittäytyä, saa epäonnistua ja pitää osata olla hauska ja nauraa myös itselleen.

Yksi hauskimmista ja onnellisimmista hetkistäni oli kun siskon tytöt ihailivat korvakorujani.

Sari täti mitkä korvikset nuo ovat?

Kerroin niiden olevan pölkyt. Jatkoin, että koska minulla on pölkkykorvakorut, saatte kutsua minua

pölkkypääksi. Mielummin kuitenkin tuttujen kuulleen. Veljeni tuli ja tyttö tokaisi, että pölkkypää, voitko antaa minulle tuon lapion? Siinä veli ihmettelemään… ja kerroin tarinan korvakoruista.

Meillä oli hauskaa. Ketään ei saa nimitellä, mutta tässä ihan luvan kanssa ja tuttujen kesken.

Elämässä pitää olla onnen hetkiä, ne tuovat merkityksen elämään. Ne ovat usein ohikiitäviä, mutta itse olin onnellinen kun jo pieni lapsi ymmärtää, että onnea ei tuo raha eikä liika suorittaminen vaan rauhalliset hetket hyvässä seurassa jotakin hyvää jakaen.

Onnellisia hetkiä tulevaan viikkoon!