Työnantajalla, jolla tein 25 vuotisen uran, osallistuin otsikon nimeä kantavaan tilaisuuteen. 

On hieno ajatus: USKO UNELMIIN, USKALLA LOISTAA! 

Ja oli hieno tilaisuus, puhujina Esa Saarinen, Outi Tanhuanpää, pari mainitakseni. 

Uskalletaanko me suomalaiset mennä kohti unelmiamme? 

Hyvä kysymys. 

Uskallammeko ylipäätään unelmoida? Mikäli unelmoimme ja tavoittelemme asioita, katsotaanko sitä hyvällä vai jopa hieman kateellisina?  

Omalla kohdalla voin kertoa, että unelmien tavoitteleminen ei ole ihan helppoa. Välillä näkyy valoa,  usein kuitenkin löytyy varjoja unelmien ympärillä. Usko itseen ja omaan tekemiseen ja erityisesti luotto omaan onnistumiseen on kovilla. 

Olen yli kahdeksan vuoden ajan käynyt toipumistarinaani uupumuksesta- ja masennuksesta. 

Paljon hyvää on tapahtunut kohdallani ja unelmia kohti olen mennyt pienin askelin. 

KUINKA SÄILYTÄT UNELMASI, VAIKKA MATKA ON VÄLILLÄ KUOPPAINEN? 

Tämä on hyvä kysymys. Usko ja toivo omaan tekemiseen horjuu välillä. Varsinkin, kun on monta hyvää ideaa ja ajatusta, eikä saa niitä eteenpäin. Itse uskoo asioihin ja niiden muuttumiseen, mutta asiat eivät edisty toivotulla tavalla. 

Juttelen usein koiralenkillä ihmisten kanssa ja kerron myös omasta uupumuksestani ja unelmista. Tällainen avoimuus hämmentää aluksi vastapuolta, mutta olen käynyt monta hyvää keskustelua ja kuullut lukuisan määrän erilaisia tarinoita, kun uskallan kertoa ääneen omasta KOKEMUKSESTANI. 

Moni vastaantulija on vieraillut sivuillani ja olen saanut hyviä kehitysideoita omaan tekemiseeni. 

OLENKO SAAVUTTANUT MITÄÄN NÄINÄ VUOSINA? 

Olen saavuttanut paljon. Olen oppinut paljon ja opiskellut paljon. 

Olen myös menettänyt paljon. Enemmänkin taloudellisesti, mutta tilalle on tullut jotakin arvokkaampaa. On tullut monta kokemusta, monta havaintoa, monta koulutusta ja matka jatkuu edelleen. On ollut monta hienoa tarinaa, jotka olen kuullut kokemustilaisuuksiin osallistujilta tai Metsämieli tilaisuuksiin osallistujilta. 

Eräs vastaantulija sanoikin, että voisit vähän avata enemmän sitä, mitä näiden vuosien aikana on tapahtunut. Aivan totta, hän on oikeassa. En ole vain odottanut, että joku löytää sivuni www.kohtaa.fi, että joku seuraa minua Facebookissa ja Instagramissa vaan olen aidosti kouluttautunut ja tässä muutamia asioista mainitakseni. 

Kokemusasiantuntijuus:  

Olen käynyt Mielen ry:n kokemusasiantuntijakoulutuksen (100 tuntia koulutusta) ja korona aikaan myös kokemusasiantuntijan jatkokoulutuksen. Viime vuonna kokemusasiantuntijan digikoulutuksen. 

MIKSI? Omakohtainen kokemus on asia, jota kukaan ei voi sinulta ottaa pois! Tämä on paras vertaistuki, millaista voi olla. 

Olen kouluttautunut ensin Metsämieli vertaisvetäjäksi ja myöhemmin Metsämieli vetäjäksi (www.metsämieli.fi). Koulutukseen lähtö on myös omasta kokemuksesta luonnon hyvinvointivaikutuksista ja avusta omassa toipumisessa. 

Olen käynyt myös erä ensiapukoulutuksen ja NMEA (nuoren mielen ensiapu koulutuksen). 

Koen todella tärkeänä sen, että myös nuoret oppisivat kiinnittämään huomiota omaan vointiinsa ja riittävään palautumiseen ennen kuin ollaan uupumuksen tiellä. 

Omassa sairastumisessa on ollut merkittävässä roolissa keho- ja mieliyhteyden puuttuminen. 

Oma mieli porskutti ja uskoi, että jaksan ja selviän ihan kaikesta. Kuitenkin useiden vuosien ajan kehon viestit olivat olleet selkeitä. Kipuja ympäri kehoa, sairastelua, hampaiden kiristelyä, kovaa hikoilua (johon ei tehonnut mikään), sekä suolisto-oireet. Mieli porskutti eteenpäin ja jaksoin edelleen kuunnella ja tukea ympärillä olevia ihmisiä, koska niin olin aina tehnyt. 

Ongelmana oli, kun minulta joku kysyi, kuinka voin ja jaksan, en osannut vastata mitään. 

Oma minä oli niin hukassa ja rättiväsynyt, että en tunnistanut omaa itseäni. 

Jälkeenpäin mietittynä kuorma, jota vedin ja josta vastasin on ollut niin suuri, ettei ole ollut ihme, että kävi näin. Vasta vakava sairauskohtaus TIA (tosin uupumus todettiin vasta 3 kuukautta kohtauksen jälkeen) pysäytti minut.  

Yllä on juuri se syy, miksi haluan tehdä tätä kokemusasiantuntijan työtä. Sinnikäs suomalainen yrittää viimeiseen asti itse, eikä ota apua vastaan. Apua pitää osata ottaa ja myös antaa tarvittaessa. 

Olemme monta kertaa parempia auttamaan, kuin ottamaan apua vastaan. 

Oma matka kohti unelmaa ja unelmia jatkuu. Uskon, että vielä tulee se päivä, että pääsen aidosti auttamaan omalla kokemuksellani ihmisiä ennalta reagoimaan kehon ja mielen viesteihin liiasta kuormasta. 

Uskon vielä, että tulee minun vuoroni loistaa! Tässä en tarkoita konkreettista loistamista vaan entisen työantajani sanoin, USKO UNELMIISI USKALLA LOISTAA! Kun tarpeeksi tavoittele jotakin, ehkä se toteutuu, kun AIKA ON. 

Iloa ja rentoutta tulevaan Joulun odotukseen!