UUPUNEET NUORET

Olen huolestuneena seurannut nuorten uupumista ja pahoinvointia.

Olen paljon miettinyt, mistä kaikki johtuu.

Nykyajan yhteiskunta vaatii nuorilta todella paljon.

Kaikki on heille valmiiksi järjestettyä ja omaan luovuuteen ja ideointiin ei juurikaan jää tilaa.

Lapset viedään pieninä päiväkotiin ja harrastukset aloitetaan jo 4-5 vuotiaina. Näin olen toiminut itsekin kolmen lapseni kanssa.

Myöhemmin olen ymmärtänyt ja oivaltanut, mikäli vanhempi väsyy kuskaamiseen, niin kyllä lapsikin väsyy ikuiseen harrastamiseen ja aikataulutettuun elämään.

Urheilu antaa paljon ja siitä saa hyvää oloa, mutta on muitakin vaihtoehtoja.

Itse toki entisenä urheilijana kannustan urheilemaan, sillä siitä saa hyvää oloa. Lisäksi joukkueurheilusta saa vahvan yhteenkuuluvuuden ja yhdessä onnistumisen tunteen.

Erona nykyisin on, että vanhemmat ohjaavat lapset jo hyvin pieninä erilaisten urheilulajien pariin ja suurin ongelma on se, että kaikki on liian vakavaa ja tavoitteellista.

Eikö voi vain pitää hauskaa ja pelata muuten vaan?

Itse löysin koripallon toisella luokalla, kun ystäväni oli käynyt treeneissä ja innosti minut kokeilemaan. Menin ja innostuin, ystävältä harrastus jäi, minä jatkoin. Hiihdin myös paljon, hiihtämisen mallin olin oppinut isältäni ja kun sukset olivat aina hyvin toimivat, oli hiihto kivaa.

Kävin koulun jälkeen usein hiihtämässä ja paras palkinto oli äidin laittama kuuma mehu ja joskus kuuma kaakao.

Ei tarvinnut kisailla, koulujen välisissä kisailin ja ihan menestyin, mutta en lähtenyt hiihtoseuraan mukaan. 

Hiihdin omaksi ilokseni ja kunnon kohotukseksi. Olin usein Pirkkalan laduilla yksin arkisin, mutta se ei menoa haitannut, tuli hiihdettyä ehkä kovempaa, kun mietti mitä kaikkea hiljaisessa metsässä voi olla😊

Kunto oli hyvä. Isä voiteli sukset, mutta ei patistanut mihinkään.

Koripalloa pelasin Pirkkalan Virissä. Emme menestyneet, mutta kivaa oli. Parhaat pelaajat noukittiin naapuri seuroihin Nokialle ja Tampereelle.

Meidän joukkueessa oli rento meininki. 

Treeni poissaoloja ei kirjattu mihinkään, vaan siellä käytiin melko sitoutuneesti. Kesä treenejäkin yritettiin, mutta ei kenelläkään riittänyt motivaatiota siihen….

Uupumus tulee liiasta suorittamisesta.

Olen törmännyt nuoriin, jotka kärsivät ihan samoista ongelmista, kuin minä aikanaan. Heillä on pelkoja ja ahdistusta vaikka menestyvät.

Niin pitääkin olla, mutta niistä pitäisi uskaltaa puhua.

Kun uskaltaa sanoa omat vaikeudet ääneen parhaalle ystävälle, vanhemmille tai kenelle vaan luotettavalle henkilölle, olo helpottuu välittömästi. Kun tietää, ettei ole yksin ongelmineen.

Vertaisten kanssa on helpompi puhua ongelmista ja saada keinoja helpottamaan omaa elämää.

Kun avauduin uupumuksestani, niin selvisi, että ympärilläni on todella paljon vastaavan tilanteen kanssa kamppailevia.

Vasta kun asian sanoo ääneen ja myöntää itselleen, että tämä on osa minua ja pitää muuttaa jotakin, että en uuvu toistuvasti.

Pitää kysyä itseltään, mikä on minun oma tarve ja mitä minä itse haluan tehdä? Nämä vastaukset eivät tule nopeasti vaan ajan kanssa.

Mikäli olet unohtanut omat tarpeesi ja itsesi kuuntelemisen muiden kustannuksella, niin on aika pysähtyä ja alkaa muuttamaan jotakin.

Nuoriin palatakseni, olen kuullut lapsista, jotka ovat jo ala-asteen ensimmäisiin luokkiin mennessä harrastaneet niin paljon, että eivät harrasta enää koskaan mitään. Ei ole hyvä se!

Mikäli harrastusmittari on täytetty jo koulun alaluokilla, niin jotakin on pielessä.

Harvasta meistä kuitenkaan tulee mestareita ja huippuja. Parasta on, että löydämme omat vahvuutemme ja myöskin opimme, että pitää olla aikaa lepoon ja palautumiseen. Ja siihen tärkeimpään opiskeluun. Sekä elämän, että koulun.

Koulu vaatii oppilailta paljon ja itse en olisi pystynyt opiskelemaan pelkästään tietokoneen avulla, haluan jotakin konkreettista, josta voin katsoa asioita ja painaa niitä mieleeni.

Antakaa nuorille tilaa ja vapautta ja älkää mollatko niitä laiskottelu ja palautumishetkiä, joita he tarvitsevat. Nuoret kasvavat ja kehittyvät niin eri tahtiin, että siinäkin on jo tarpeeksi tekemistä. Teini-iässä vertaillaan itseä muihin ja yleensä löydetään vain parannuskohteet, eikä vahvuuksia.

Kannustakaa, kehukaa, keskustelkaa ja kuunnelkaa nuoria. 

Sallikaa heidät kaikkine tunteineen, myös kiukut ja negatiiviset tunteet kuuluvat elämään!