Olen huolestuneena huomannut, kuinka ihmiset kärsivät yksinäisyydestä.

He ovat yksinäisiä jopa omien perheidensä kanssa.

Korona aika on tuonut lisää yksinäisyyttä ja uupumusta.

Kun on pitkään tehty töitä kotoa, niin on vaikea lähteä liikkeelle.

Mikäli olet jo valmiiksi huonossa kunnossa (uupunut, tai sairastat jotakin muuta sairautta) liikkeelle lähteminen on vielä vaikeampaa. Eikä se ole mikään ihme. Kun ihminen viettää paljon aikaa omissa oloissaan ja yksin, niin alkaa olemaan kynnys lähteä ulos kotoa. Se on todella huolestuttavaa.

Mikäli olet uupunut tai sairastat muuta sairautta, joka eristää sinut yksin kotiin, niin se ei tee hyvää. Kun olet yksin, niin kaikki on vaikeampaa. Kun olet yksin sairautesi kanssa, niin se ei edistä paranemista. Lääkkeet ovat usein välttämättömiä, mutta niiden lisäksi pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että kukaan ei jäisi yksin.

Kuinka tätä voisi parantaa? Kuinka saatetaan yksinäiset yhteen?

Olen paljon pohtinut tätä kysymystä.

Olin menneen vuoden aikana huolissani ystävästäni, joka oli jäänyt yksin ja kaiken ulkopuolelle sairautensa kanssa. Mietin paljon, kuinka nämä ihmiset, jotka ovat yksin löydetään kotoaan, kun he eivät jaksa enää hakea apua, eivätkä uskalla lähteä mihinkään?

Ystävääni otettiin yhteyttä ja pyydetiin tulemaan mukaan ryhmiin, joissa tapaa muita ihmisiä! Olin niin iloinen hänen puolestaan. 

Juuri tämä oikean ryhmän ja toiminnan löytäminen on haaste ja olen melko varma, että kaikkia ei haeta kotoaan.

Olen oman uupumisen aikana löytänyt paljon apua luonnosta.  Niin paljon, että se on suurin tekijä, joka on auttanut minua matkallani.

Olen ymmärtänyt luonnossa, katsellessani mielenmaisemaani, että en olekaan kunnossa ja pitää hidastaa. Kun aidosti pysähtyy oman jaksamisensa ääreen ja kuulostelee itseään, ymmärtää millaisessa kunnossa juuri sillä hetkellä on.

Luonto ottaa meidät vastaan juuri sellaisina kuin olemme. Se ei vaadi eikä arvostele meitä. Luontoon voi mennä koska vaan, sillä sitä löytyy meillä suomessa keskimäärin 200 metrin päästä jokaisesta kodista.

Luontoon ei ole aina hyvä mennä yksin ja joidenkin mielestä luonnossa on pelottavaa. Olen kouluttautunut Metsämieli vetäjäksi ja tuonut paljon ihmisiä yhteen ja hyvien keskusteluiden äärelle luontoharjoitusten kautta.

Luonnossa stressitaso laskee välittömästi ja on helpompi kertoa omista tunnelmistaan. Olen niin vakuuttunut ja vaikuttunut luonnon hyvinvointivaikutuksista, että siitä on tulossa osa uutta ammattiani.

Sille on tilausta.

Korona ajan jälkeisiä ongelmia maksetaan vielä pitkään. Ihmiset ovat uupuneita tai heille on tullut muita ongelmia paljosta yksin olemisesta. Oma halu saattaa ihmisiä yhteen jatkuu edelleen. Saan parhaan kiitoksen, kun kuulen, että luontotilaisuuden jälkeen ihmiset ovat löytäneet toisiaan ystäviksi ja vaihtaneet hienoja ajatuksia. 

Ihminen on lähtöisin luonnosta ja osa luontoa.

Luontoon palaaminen on luonnollista. Se on ollut meidän alkuperäinen kotimme ja ihmisen aivot eivät ole kehittyneet yhtä nopeasti kuin kaikki muu ympärillämme.

Ota ystävä mukaan, menkää metsään, nauttikaa tuoksuista, antakaa tuulen tuoda vire kasvoillesi, olkaa ja nauttikaa.

Kosketa, tutki ja tuoksuttele luonto on nyt kauneimmillaan!