Ihminen ei ole kone.
Palloja heitellään niin kauan, kun olet valmis vastaanottamaan niitä.
Jossakin KOHTAA menee yli.
Ihmiskeho on viisas. Henkinen ja fyysinen kokonaisuus.
Hälytysmerkkejä oli minullakin nähtävissä jo pitkään, jo vuosien ajan.
Kova paine ja stressi tulee kehosta läpi.
Omalla kohdallani oireet olivat jatkuneen jo pitkään.
- Käsittämätön hikoilu
Olin jo aamulla hiestä märkä, ennen kuin pääsimme lasten kanssa ovesta pihalle.
Hikoilu jatkui välillä koko päivän ja lopuksi kuljetin jo vaihtopaitoja mukanani töissä
- Pinna oli todella kireällä. ”Poksahtelin” jo pienimmistäkin asioista. Ärsyynnyin helposti, erityisesti lapsille ja puolisolle
- Kiristelin hampaitani öisin ja myöhemmin ymmärsin, että se kuului myös päivärutiineihini. Monissa tilanteissa huomasin kiristeleväni hampaita ja minulla oli verenmaku suussa
- Pinnallinen hengitys (joka antaa keholle viestin, taistele tai pakene), ei ole ihme että hikoilin
- Muisti, joka kohdallani oli ollut erityisen hyvä (paljon parempi kuin keskiverto ihmisellä). Alkoi pahasti reistailla ja pätkiä
- Liikunta, jota olin aina harrastanut tuotti vain huonompaa oloa. Lihakset menivät täysin jumiin ja säryt lisääntyivät
- Mikään ei tuntunut miltään, ainakaan hyvältä tai kivalta
- Suoritin elämää, jota olin tehnyt jo vuosien ajan
En nähnyt ympäristöä, en haistanut, en maistanut.
Söin, kun piti syödä, urheilin, kun piti urheilla, vein lapsia eri paikkoihin, kun niin piti tehdä. Tutustuin uusiin ihmisiin, kävin monet hyvät keskustelut.
Myöhemmin ymmärsin, että nekin veivät voimiani.
Hain hyväksyntää kaikilta ja kaikkialta.
Oli hyviä hetkiä, koska uskoin itseeni myös ollessani todella heikko.
Enemmän kuitenkin menin kohti epätoivoa, itkua ja raivoa, jotka pyrkivät minusta ulos.