Isoäidin perintö – enemmän kuin kartanon muistoja

Sain hiljattain kunnian kertoa historiaa syntymäpäiväjuhlissa — mutta kyse ei ollut vain kartanosta, vaan jostakin paljon henkilökohtaisemmasta minulle.

Kartanossa Ylöjärvellä, jonka 200-vuotisjuhlia vietetään tänä vuonna, työskenteli aikoinaan isoäitini piikana.

Kertomukseni nivoutui menneisyyteen, mutta vielä enemmän ihmisiin sen sisällä.

Uuvuttavan päivät, joissa ei olut tilaa rajoille.

Isoäitini työpäivät olivat raskaita.

Aatelisneitien keskellä hän tuskin tiesi, mitä rajat tarkoittavat. Hän palveli, teki, jaksoi — kunnes ei enää jaksanut.

Rohkea ratkaisu keskellä alistavaa arkea.

Mutta hän teki jotakin, mitä en olisi odottanut. Hän haki toisen työn.

Oman valinnan, ehkä pienen kapinan.

Rohkeutta sellaisessa ajassa ja asemassa, elettiin 1920 lukua.

Juuri siinä hetkessä tunnistin jotakin. Itseni.

Taakkasiirtymä – näkymätön ketju menneisyydestä.

Matkallani uupumuksesta palautumiseen olen kohdannut paljon taakkoja, joista osa ei ole edes minun.

Käytösmallit, uskomukset ja vaatimukset siirtyvät sukupolvelta toiselle. Ne juurtuvat syvälle usein huomaamattamme.

Lapsuus, joka opetti sopeutumaan – hinnalla millä hyvänsä.

Lapsi oppii nopeasti, mikä on hyväksyttyä.

Sopeuduin, yritin olla näkymätön mutta moitteeton.

Turva löytyi täydellisyydestä. Ja siitä tuli tapa elää.

Täydellisyys ei pelasta – se polttaa.

Tein kaiken täydellisesti. Työssä, ihmissuhteissa, arjessa.

Mikä oli sen hinta?

Itseni kadottaminen.

Kadotinko itseni suorittamiseen?

Kuka minä oikein olin? Mitä minulle kuului?

Kesti kauan ennen kuin uskalsin kysyä – vielä kauemmin ennen kuin kuulin vastauksen.

Rajat eivät ole itsekkyyttä – vaan itsensä suojelemista.

Ajan myötä olen oppinut. Nykyään osaan jo vetää rajojani. Uskallan sanoa EI. Uskallan olla eri mieltä.

Se ei ole helppoa perfektionistille.

Mutta se on. mahdollista.

Vahvuudet käyttöön – mutta omilla ehdoilla.

Meillä jokaisella on vahvuuksia. Mutta niitä ei tule valjastaa käyttöön hinnalla millä hyvänsä – ei oman hyvinvointinsa kustannuksella.

Sinäkin voit pysähtyä ja kysyä:

Kuka sinä olet? Mitä sinulle kuuluu?

Jos et ole vielä pysähtynyt, tee se tänään.

Se voi olla sinun elämäsi tärkein askel!