Kehomme on viisas.
Kun vireystilamme on noussut pilviin tai on kovin alavireinen, keho pyrkii korjaamaan asian ja löytämään sopivan vireystilan.
Itse ymmärsin uupumukseni myötä, että elin vuosia ylivireen puolella.
Arkeni oli yhtä ylivireistä selviytymistä jo heti aamusta, kun avasin silmäni.
En ollut se äiti, joka laittoi kaiken illalla valmiiksi lähtiessään aamulla viemään lapsia päiväkotiin. En ollut se äiti, joka mietti viikon ruokaostokset etukäteen, en ollut myöskään se äiti, jolla oli kaikki hienosti kalenteriin merkittynä. Toki tärkeimmät lasten lääkärit, hammaslääkärit, treenit jne. olivat kirjattuina, mutta paljon tapahtui myös kalenterin ulkopuolella.
Lisäksi iltaisin olin niin rättiväsynyt, että en jaksanut edes miettiä seuraavaa aamua ja päivää.
Aamu alkoi heti ylivireydellä, kun kiireellä laitoin ensin itseni työkuntoon ja sitten lapset ylös, tavarat kuntoon ja päiväkotiin.
Esikoiselle ohjeet kouluun lähtemiseen ja soitot töistä, että varmasti ehtii. Pieni hengähdys tuli, kun ajoin autolla töihin. Töissä koneet auki ja kahvikuppi työkavereiden kanssa.
Pahimmillaan koko työpäivä meni myös täydessä kiireessä.
Oli palaveria, töiden järjestelyä, olkapäälle kopauttelevia kollegoita, työtä, jota oli niin paljon, että koskaan ei ollut tilannetta, että olisi ollut puskuri edes maltillinen.
Minua vaivannut (jo 30-vuotiaasta, jos ei allekin) hikoilu vain paheni vuosi vuodelta. Lisäksi suolistoni oli aivan surkeassa kunnossa, vaikka söin mielestäni hyvin ja suhteellisen monipuolisesti.
Kun arki on kiirettä, kiireen perään, niin ei jää taukoja hengähdykselle.
Pahimpina vuosina, kun oli pieni tauko, menin itse jumppaamaan tai salille, sinnekin jo valmiiksi kiireellä.
Harrastin kuntosalia, jumppia (bodypump ja bodycompact) olivat erityisesti mieleeni. Vauhtia oli ja lihakset vahvistuivat.
Jumi kehossa vain paheni.
Liikuin kovaa ja ihmettelin, miksi kehoni menee enemmän ja enemmän jumiin.
Ihminen tarvitsee läsnäoloa itsensä kanssa ja omassa kehossaan.
Minä suoritin elämää perheelle, työnantajalle, lisäksi vapaalla liikuin kovaa ja pidin yhteyttä ystäviini. Kaiken päälle vielä järjestelin erilaisia kutsuja kollegoille työpaikalla, koska he pyysivät ja halusivat. Niin minähän toteutin.
Jossakin KOHTAA ja jo vuosia aiemmin olin pikkuhiljaa eronnut itsestäni ja omasta kehostani. Elin vain mielen tasolla, kiireessä ja muille. Oma minä ja oma hyvinvointi oli täysin hukassa!
Sujuvasti edelleen kuuntelin leikkipuiston laidalla muiden murheet ja yritin heitä auttaa ja vinkata asioita oman kokemuksen kautta.
Onneksi kukaan ei kysynyt minun vointiani, sillä olin ulkoistanut sen jo itseltänikin ajat sitten.
Pysähdys tuli vuosien ylivireyden jälkeen (tosin toki putosin välillä alivireen puolelle, mutta ympäristö palautti minut nopeasti ylivireeseen). Putosin TIA kohtauksen muodossa ja täydellisen kehon tilan ymmärtämättömyyden tilassa.
Miten saatoin olla näin kaukana kehoni tilasta? Miten saatoin edelleen kuvitella, että jaksan? Sitä olen alkanut tutkimaan ja paljon olen oivaltanut.
Olen tutkinut omaa toimintaani psykoterapiassa 3 vuotta, kokemusasiantuntija koulutuksen kautta (kertonut oman tarinani ja kuunnellut muiden tarinoita). Pikkuhiljaa ymmärrys levon ja palautumisen tarpeeseen on vahvistunut ja selkiytynyt.
Kun ihminen elää vuosia ylivireessä (taistele pakene tilassa), niin keho kärsii ja käy täysillä ylikierroksilla ja antaa kyllä varoitusmerkkejään.
Minulla ne olivat hikoilu, täysi jumitila (pökkelömäinen keho), kireä mieli, asioiden unohtelu, kun joku kysyi mitä sinulle kuuluu? Olin aivan hukassa, enkä osannut vastata mitään.
Jos tunnistat itsessäsi edellä olevia asioita, niin pysähdy ja rauhoitu.
Etsi itsellesi keinoja pysähtymiseen ja kaikenlaiseen läsnäoloon hetkessä. Omia keinojani ovat olleet hengittäminen syvään ja kehon skannaaminen, Yin-jooga ja sen rauhalliset hengitys ja venytys harjoitukset, luontoympäristössä oleminen, kaukaisuuteen katsominen. Löydä omat keinosi hiljentymiseen ja kehosi skannaamiseen ja tietoiseen hetkessä elämiseen.
Kaiken A ja O on lisää palauttavia asioita arkeen.
Muista, että perheesi tarvitsee niitä myös, niin lapsesi kuin puolisosi.
Nauttikaa elämän perusasioista, hyvästä ruoasta, yhteisistä hetkistä ja keskustelusta aidosti yhdessä.
Muista nauru, laulu ja tanssi ovat erinomaisia palauttavia keinoja arkeen!
Viimeisimmät kommentit