Tieto lisää tuskaa on juuri niin totta kuin sanonta onkin.
Tämänkin sanonnan voin hyvin yhdistää omaan matkaani. Kohta kymmenen vuoden ajan toipumiseen ja todellisen persoonani löytämiseen!
Takana on monta hyvää oivallusta, raskastakin hetkeä, kun on ymmärtänyt paremmin omaa toimintaansa ennen uupumusta.
Totuus on, että pienenä lapsena olemme hyvin samankaltaisia ja tunteet näkyvät ja tuntuvat. Kun lapsi on iloinen, tunne kehossa on kokonaisvaltainen. Kun surullinen, se myös näkyy vahvasti. Kun lapsi on vihainen, se saa myös näkyä kehossa.
Sanotaan, että ensimmäiset elinvuotensa lapsi on aito oma itsensä! Sen jälkeen muokkaudumme ja alamme toimimaan ympäristömme vaikutteiden mukaan.
Hyvä sanonta on, se mikä saa hyväksyntää, se lisääntyy!
Omalla kohdallani, se on ollut kaikenlainen hyvä käyttäytyminen. Kiltin tytön esimerkillinen käytös.
Se, että olen ollut hymyilevä, kuunnellut ja kunnioittanut vanhempia (se on hyvä ominaisuus), ollut iloinen ja helposti lähestyttävä. Minulla on ollut aina suuri määrä ystäviä ja saan helposti uusia.
Ystäviä on helppo saada, kun mukaudun aina ystävien persoonaan, enkä sano mitään vastaan!
Tykkään ihmisistä, mutta voiko se olla myös hieman rasite?
Muistan nuoruusvuosieni uusia ystäviä.
Asuin Helsingissä ja tuttuun tapaan, sain helposti ystäviä, sain vakioasiakkaita seisomaan tiskilleni (työskentelin pankissa), olin hieman outo, kun juttelin aina asiakkaille.
Tästä seurasi, kun eläkeläisten ”eläkepäivä” koitti (siihen aikaan ei ollut pankissa vuoronumeroita), niin edessäni pankissa oli jono eläkeläisiä! Heistä oli mukavaa, kun olin asiakaspalvelija, joka halusi kuulla heidän kuulumisensa ja vaihtaa muutaman sanan.
Omat nuoruuden ystäväni kävivät kyläilemässä luonani Helsingissä. Muistan eräänkin kerran, kun lapsuudenystävä ihmetteli uutta ystävääni ja tämän persoonaa.
Sari, minä en jaksaisi päivääkään noin hankalan ihmisen kanssa. Minun persoonani keräsi ympärilleen monenlaisia ihmisiä ja tutustuin helposti, koska olin kiinnostunut heistä.
Kolikon kääntöpuoli on, että avaan itseäni helposti ja kuuntelen muita ja heidän asioitaan.
Avaudun kyllä, mutta en päästä liian lähelle.
Vuonna 2015, kun uuvuin ja vihdoin luovutin, en enää tuntenut itseäni. Olin kadottanut oman minäni ja oman suhteeni kehoon ja mieleen lähes kokonaan!
Kuuntelin muita ja jaoin helposti ajatuksiani, mutta kun minulta joku kysyi vihdoin: Sari, mitä sinulle kuuluu ja kuinka kesäsi on mennyt?
Purskahdin itkuun, josta ei tullut loppua.
Kiitos tämän ihanan työkaverin (tiedät, jos luet), hän kehotti minua hakeutumaan lääkäriin, jos tilanne on noin huono.
Olin kadottanut täysin oman keho-mieliyhteyteni.
En osannut nimetä oloani, en tuntemuksiani.
Olin vain ollut pää, joka yrittää toimia vanhaan malliin.
Keho oli antanut hälytysmerkkejä jo vuosia siitä, että en ole kunnossa.
Kehon viestien ohittaminen oli melko automaattista.
Kun ihminen pyörii oravanpyörässä päivästä toiseen, niin on hypättävä ulkopuolelle ymmärtääkseen oma tilansa.
Kun vihdoin hyppäsin pakotettuna, Tia (aivojen verenkiertohäiriön) saaneena täydellisenä ”puupökkelönä” , alkoi toipumismatka, jota käyn vielä tänäkin päivänä.
Tänä syksynä olen aloittanut tunnetyöskentelyohjaaja koulutuksen. Ensimmäisiä suuria oivalluksia on kuva, jossa näkyy missä päin kehoa tuntuu masennus!
Se on kokovartalon jähmettyminen ja raskas olo alaraajoissa ja sitä minä juuri vuonna 2015 ja jo edellisen vuoden ajan olin ihmetellyt. Miksi kehoni painaa niin paljon ja tuntuu raskaalta, miksi unohtelen asioita, miksi ärsyynnyn kuin napista painamalla. Kun olen nyt kymmenisen vuotta etsinyt keinoja, niin ymmärrän kehon viestejä jo paljon paremmin.
Raskas keho, on yhtä kuin raskas mieli.
Kevyt ja iloinen olo, on hyvä mieli ja kevyt tunne kehossa.
Oman olon ymmärtäminen vaatii läsnäoloa ja pysähtymistä. Tähän olen löytänyt avuksi Yin-joogan ja luonnon.
Yin-jooga auttaa pysähtymään ja sen pitkät rauhalliset venytykset ja hengitykset menevät sidoskudoksiin saakka.
Moni usein lopettaa Yin-joogan jo heti alkuunsa, koska se on liian rauhallista. Mutta se on juuri sen tarkoitus, hetki omalle itselle, hetki kehon ja mielen rauhoittamiseen.
Yin-joogan kautta olen oppinut oman kehoni tuntemuksia ja niiden tulkitsemista.
Lisäksi luonto on erinomainen elementti oman tilan ja mielen tiedostamiseen. Muistan edelleen, kun olin ollut sairauslomalla puoli vuotta 2015 ja ensimmäinen ilon ja onnen tunteen tunsin suon laidalla. Kun suosta nousi tuoksu ja maisema oli kaunis. Niin suuren vaikutuksen voi yksi hetki tehdä. Edelleen ajattelen, että siinä oli hetki, kun tunsin iloa pitkästä aikaa.
Pysähdy sinäkin tänä syksynä oman itsesi äärelle!
Älä anna aina ympäristön ohjata toimintaasi, vaan pysähdy, kuuntele, haistele ja maistele.Mitä sinulle kuuluu juuri nyt, juuri tässä hetkessä?
Kiitos Sari. Autat niin monia näillä vilpittömällä ja rehellisillä kuvauksilla
Kiitos kauniista sanoistasi!
Sitä juuri toivon, tietoisuuden lisääntymistä.
Ihanaa syksyä sinulle
Hyvä kirjoitus Sari. Luonto parantaa. Minullakin on jäänyt muisto erityisestä hetkestä. Silloin kun minulla olo oli huonoimmillaan niin kaikista paras lääke oli metsä: sammaleen päällä makoilu ja metsän äänien kuunteleminen. Toki muutenkin luonto on ollut ja on tärkeä osa elämää, mutta tuo erityinen hetki silloin kun sisäisesti oli kova hätä ja se helpottui siinä sammaleella maatessa, on erityisen tärkeä muisto.
Kiitos! Voin vain kuvitella tuon sinun kauniin hetkesi.
Sammalten päällä makoilu on tullut myös minulle tutuksi.
Kiitos, kun jaoit noin kauniin muiston.
Iloa päivääsi!