Otsikon asia on minulle hyvin tuttu asia.

Tuttu asia jo kymmenien vuosien takaa.

Siksi koen, että tästä on kirjoitettava.

Katsoin juuri Huomenta Suomen lähetyksen koosteen, johon olisi mahdollista ollut päästä puhumaan asiasta kokemuksesta (linkki tässä postauksessa).

Kunpa olisin päässyt!

Siinä puhuttiin minusta, juuri kaikki asiat, jotka olen kokenut.

Suoritin ja suoritin, tein ja tein.

Kotona ja töissä ja vapaa-ajalla. Tein juuri kaiken, mitä psykologi Huomenta Suomessa kertoi. Tuo tarina on täysin minun tarinani. Yksi erittäin tärkeä poikkeus kuitenkin on.

Tässä kehotetaan pysähtymään aidosti omien tunteiden äärelle ja miettimään, mitä minulle kuuluu ja kuinka minä voin? Kertaakaan ei kuitenkaan kehoitettu, että pysähdy, kuuntele kehoasi, miten sinä voit? Pysähdy skannaa kehosi päästä varpaisiin ja mieti miltä sinusta tuntuu!

Miten voit omassa kehossasi ja mielessäsi!

Kaiken ydin on juuri tuo asia.

Pitää aidosti pysähtyä ja kuunnella kehoaan ja sitä kautta mieltään.

Keho on viisas. Keho ja mieli kulkevat yhdessä. Kun mieli on matala, keho on ihan varmasti antanut sinulle vinkkejä voinnistasi. Oletko kuitenkin ohittanut ne ja puskenut vain eteenpäin.

Siinä on juuri se asia, mitä minulle tapahtui.

Masennus ja uupumus tulee pikkuhiljaa ja pahenee.

Ihminen toimii, koska on tottunut toimimaan ja tekemään.

Ihminen toimii, kun tuntee, että ei ole muita vaihtoehtoja arjessaan. Mitä sitten tapahtuu?

Keho antaa yhä voimakkaamman viestin.

Minulla se oli ollut kaikenlainen särky päästä jalkoihin saakka.

Elämän peruspilarit ravinto, uni ja liikunta eivät enää toimineet.

Liikunta veti kehoni täyteen jumitilaan ja joka paikkaan sattui.

Myöhemmin, kun näin kuvan, jossa näytettiin missä tunteet tuntuvat, oivalsin täysin. Yli kymmenen vuotta sitten kehoni ja lähinnä alaraajani tuntuivat painavan sata kiloa vähintään.

Muistan käyneeni lääkärillä, joka kopautti ”vasaralla” toimimattomia jalkojani. Mitään ei tapahtunut. Hän lähetti minut fysioterapeutille, jolle sanoin että olen kokonaisvaltainen ongelma. Kehoni jokaiseen paikkaan sattuu ja särkee ja olen täydellinen puupökkelö.

Myöhemmin ymmärsin, että tällainen tunne kehossa on juuri masennus. Kun ihminen ei kuuntele itseään, ohittaa omat toiveensa ja suorittaa koko ajan muita palvellen ja hyväksyntää hakien, mitä sitten tapahtuu?

Tulee se viimeinen varoitus. Itselläni se oli TIA kohtaus ja sairaala reissu. Sairaalassakaan kukaan ei kysynyt, kuinka voin?

He tutkivat ja ihmettelivät huippuja arvojani. Itse ihmettelin, kuinka väsynyt ja puhki ja mieli matalana olin.

Tässä on se syy, miksi lähdin tutkimaan tarkemmin keho-mieli yhteyttä.

Siksi, kun en ymmärtänyt lainkaan, miten minä voin ja mitä minulle itselleni kuuluu. Sujuvasti kuuntelin edelleen muita, huolehdin perheen ja työni ja vielä järjestelin kaikenlaista mukavaa ympäristölleni.

Jos tällä kirjoituksella voin auttaa sinua pysähtymään oman vointisi äärelle, niin olen hyvin tyytyväinen.

Mene luontomaisemaan, pysähdy, kysy itseltäsi, kuinka minä voin tänään? Mitä minulle kuuluu? Skannaa kehoasi ja. mieltäsi ja HENGITÄ rauhassa sisään palleaan saakka.

Jos vastausta ei tule heti ensimmäisellä kerralla, kokeile useammin, opit kyllä lukemaan kehosi viestejä.

Se ei käy helposti, olen harjoitellut yli kymmenen vuotta ja nyt kouluttaudun TUNNETYÖSKENTELY OHJAAJAKSI, juuri syystä, että en lainkaan ymmärtänyt vointiani.

Valoa pimeyteen ja muista, että pimeydessä on ihan oikeutettua levätä ja kääriytyä vilttiin ja kuunnella itseään.