KEHON JA MIELEN YHTEYS

Keho on viisas.

Keho antaa meille viestejä tilastamme ja voimistamme.

Kun alkaa olemaan liikaa paineita ja stressiä, keho viestii meille hellittämisen ja rentoutumisen tarpeesta.

Pitää vain oppia tuntemaan viestit.

Omalla kohdallani olen vuosien varrella oppinut paremmin ja paremmin kuuntelemaan itseäni ja kehoni viestejä olotilastani. Jossittelu on turhaa jälkikäteen, mutta mikäli olisin vuosia sitten ottanut vakavasti kehon viestit, ehkä näin pitkää toipumista ei olisi tarvinnut.

Oma tavoitteeni onkin viestiä ihmisille, kuinka tärkeää meidän on kuunnella viisasta kehoamme.

Nykyajan vauhti on liian kovaa, että olisi aikaa pysähtyä kuuntelemaan kehon viestejä vointimme suhteen.

Ennen uupumistani lopullisesti (käytän tätä sanaa, sillä uupuminen on aina pitkän ajan tulos ja viestit ovat havaittavissa pitkään), minulla oli ollut kehon vahvat viestit jaksamisestani jo vuosia.

Voimakas hikoilu, joka ei ole naisihmiselle kovin mukava tunne.

Hikoilin jo aamusta puseroni märiksi ja kannoin töissä vaihtopaitoja, kiristelin hampaitani.

Hammaslääkäri huomautti minulle asiasta ja pyysi tarkkailemaan hampaiden kiristelyä.

Kun aloin tarkkailemaan huomasin kiristeleväni hampaita päivin ja öin.

Lisäksi viimeisimmän vuoden aikana liikunta ei tehnyt enää hyvää minulle.

Olen aina ollut kova liikkumaan ja harrastanut hikiliikuntaa (hiihto, juoksu, kuntosali, jumpat jne.).

Huomaisin, että liikkuminen veti kroppani enemmän jumiin.

Ei tullut liikunnan jälkeistä hyvää oloa, vaan särky joka paikkaan ja lihakseen.

Olin ollut pitkään myös todella ärtyisä, erityisesti kotioloissa.

En ymmärtänyt hellittää ennen kuin sain TIA kohtauksen (aivojen verenkiertohäiriö).

Ennen kohtausta olin käynyt lenkillä pojan treenien ajan (niin hyvä äiti tekee, vaikka elämä on muutenkin stressaavaa).

Vauhtia vauhdin päälle, kunnes tulee täysi stoppi.

Minun stoppi tuli TIA kohtauksen muodossa. Mitään vikaa tai syytä kohtaukselle ei löytynyt.

Hetken myöhemmin minulla diagnosoitiin uupumus, keskivaikea masennus, ahdistusoireet ja vaativa persoonallisuus.

Siinä on diagnoosia kerrakseen ja väitin vastaan psykiatrille, että ei kuulosta minulta laisinkaan.

Olen aina niin positiivinen ja iloinen ja jaksan kuunnella ja tukea muita.

Niinhän hyvä ystävä tekee.

Nyt ymmärrän, että syy on juuri siinä.

Olen ollut aina valmis tukemaan muita, auttamaan muita, kuuntelemaan muita….

Oman jaksamiseni kustannuksella, joka on jäänyt taustalle palvellessa muita. Kovin tyypillistä tämän ajan perheenäideille ja isille. 

Suorituskeskeisyys, kilpailuhenkisyys, aina vain paremman tavoittelu uuvuttavat ihmisiä.

Pitäisi oppia enemmän nauttimaan pienistä asioista, läheisistä, ihan vain normaalista arjesta ilman turhan suorittamisen painetta. Digiyhteiskunta aktivoi aivojamme kaiken aikaa, joten metsään meneminen on ihan oikeasti aitoa lepoa ja rentoutumista. 

Minullekin lääkäri kehotti metsään menoa, ihmettelin miksi niin?

Käynhän siellä jo muutenkin. 

Myöhemmin ymmärsin mitä hän tarkoitti. Tänä päivänä nautin metsässä olemisesta kaikessa rauhassa kuunnellen lintujen laulua, ihaillen kauniita puita, nauttien vihreästä ympäristöstä.

Se on täysin eri asia, kun hiihtää selkiä kiinni, juosta pururataa tukka hulmuten parempaa aikaa tavoitellen. 

Metsä ja luonto ovat ihania asioista ja niitä löytyy meidän jokaisen lähettyviltä.

Myös järvisuomessa kasvaneena, järvillä on minulle suuri merkitys elämässä ja onneksi meidän pihalta ei ole kovin pitkä matka rantaan ihailemaan järvimaisemia.

Vanhaan palaaminen on todella helppoa ja jopa automaattista.

Kuinka tavat, joihin olemme pienestä pitäen oppineet, häviäisivät pienessä ajassa.

Näin ei tapahdu, itsekin olen oppinut armollisuutta itseäni kohtaan pikkuhiljaa.

Uusina keinoina, metsässä oleilu, Yin-jooga, rentoutumismenetelmät (mm. äänimaljahoidot ja hypnoosirentoutus), Oiva mielen rentoutumisharjoitukset ja paljon muuta.

Rauhoittumisen oppiminen ja keinojen löytäminen rauhoittumiseen vaatii paljon aikaa ja kaikki eivät opi koskaan. Palataan vanhaan ja uuvutaan uudelleen.

Omalla kohdallani viimeiset kuusi vuotta ovat olleet sairauslomia, työkokeiluita, ja nyt vihdoin olen poissa entisestä työpaikastani ja menossa kohti uutta.

Vain muutos on mahdollisuus ja joskus se ei onnistu tutussa ympäristössä.

Ympäristöllä on edelleen sinua kohtaan samanlaiset odotukset ja vaatimukset ja sinä yrität olla muuttunut. Omien puolien pitäminen ei ole helppoa, kun niitä ei ole osannut pitää tietämättään matkalla sairastumiseen.

Lisäksi suuri oppini on se, että paranemista ei voi suorittaa, vaikka haluaisi.

Minut on yllättänyt juuri se, että kuntoutumiseen ja uuden oppimiseen on mennyt niin pitkä aika.

Lääkäriä lainatakseni, toipuminen vie yhtä kauan, kun on sairautta sairastanut.

Ja täysin ei toivu koskaan, mutta oppii elämään oman näköistä elämää.

Psykoterapia, lääkitys, Silmu kuntoutus (Kela) ja kokemusasiantuntija koulutus ovat opettaneet minulle uusia tapoja suhtautua asioihin ja opettelemaan omien puolien pitämistä ja sitä että ei tarvitse koko ajan todistella muille, että minä osaan ja teen asiat aina vaan paremmin ja paremmin.

Hyväkin on riittävä ja aina ei voi parantaa.

On tärkeää perheenäitinä opettaa omille lapsille, että ei aina tarvitse olla paras. 

Rauhalliset hetket kotisohvalla on ihan sallittuja.

Helppoa se ei ole kolmen murrosikäisen kanssa.

Kyllä äidinkin pinna välillä palaa, kun toimeen ei tartuta kymmenenkään käskyn jälkeen.

Toiveeni on, että toimeen tartutaan ilman käskyjä.

Mikäli muita ei häiritse sotkuinen koti, likaiset astiat huoneissa, vaatteet lattioilla, jatkuva pyykkirumba jne. Niin olen miettinyt, että ehkä minun tulee laskea omaa rimaani.

Vuosia mennään eteenpäin, niin eihän täällä kotona ole kuin mieheni ja minä.

Puunataan ja putsataan sitten tehokkaammin, kun on enemmän aikaa.

Turha siitä on stressata liikaa (helpommin sanottu kuin tehty).

Oma äitini opetti, että matot tampataan joka viikko, lattiat pestään ensin vedellä, jossa on pesuaine ja sen jälkeen vielä huuhdellaan. Tämä kaikki kontaten lattialla.

Moista en ole lapsiltani vaatinut, enkä konttaa itsekään.

Meidän tulee nykyaikaistaa ajattelutapojamme ja päästää irti vanhoista pinttyneistä tavoista ja antaa armollisuutta myös omille vanhemmillemme, joiden elämä ei ole ollut helppoa.

Mennään eteenpäin hiukan uusin ja tuuletetuin ajatuksin.

Unohdetaan menneet ja otetaan opit niistä.

Ei suoriteta ihan jokaisena päivänä vaan otetaan rennosti, nautitaan läheisistä ihmisistä ja eläimistä. Luonnon ihmeistä ja kaikesta kauniista, mitä meillä täällä suomessa on.

Iloa ja valoa sinunkin päivääsi ja toivottavasti herätti ajatuksia!