Joskus ajatellaan, että koira on koira, kissa on kissa ja kani on kani.

Näin on ja näin ajattelin minäkin, kunnes olen oppinut läheisten eläinten kautta eläinten tunnemaailmaa ja vaistoja tunteiden suhteen.

Eläin ymmärtää ja aistii.

Muutamien vuosien takaa omina vaikeimpina hetkinä liikutuin, kuinka eläin osaa tulla luokse, kun olo on huono ja voimat vähissä. Silloin perheessämme ei ollut vielä omia eläimiä, mutta aloin oppia, kuinka eläimet vaistoavat ihmisen tunnetiloja ja osaavat lohduttaa.

Meidän perheen Stella koira on äärimmäisen herkkä ja tunteellinen koira.

Aluksi hän oli tyttären perään, mutta kun minä usein toimin lenkkikaverina ja ruoan antajana, niin kummasti on emännyys valikoitunut minuun.

Stella kulkee välillä perässäni ja vahtii minua ja koko meidän kotia vähän liiankin innokkaasti. Hänellä on taustansa vuoksi vähän ongelmia ymmärtää, että meidän kodissa saa vierailla ja käydä.

Vieraita kun tulee, niin Stella haukkuu ja varsinkin miespuolisia vieraita. 

Olimme perhereissussa ja jouduimme jättämään Stellaan hoitoon ystävälleni muutamaksi päiväksi.

Oikeastaan 4 päiväksi. Kohteeseen ei saanut viedä lemmikkejä.

Ystävääni jännitti ja ymmärsin täysin, kerroin kuitenkin uskovani Stellan pärjäävän.

Hän on alusta asti nukkunut yöt meillä hyvin ja alkukankeuden jälkeen myös syönyt hyvin ja oikeastaan liikaakin.

Olimme sopineet, että mikäli on isoja ongelmia, ystäväni voi soittaa minulle ja tulen kotiin.

Jätimme Stellan hoitoon ja jotenkin hän oli jo ennen lähtöämme allapäin. Kaikesta hyörinästä koira ymmärtää, että jotakin on tapahtumassa. 

Stella vietiin kaikkine eväineen ja tutun tuoksuisen maton kera hoitoon.

Kyselimme kuulumisia ja ystävätär laittoi, että lomailkaa ja unohtakaa Stella. Kiitos hänen!

Jos olisimme tienneet tilanteen, olisimme varmasti tulleet kotiin.

Stella oli vain maannut paikallaan suurimman osan päivistä. Ystävätär oli kantanut hänet ulos tarpeilleen. Ei ollut syönyt eikä juonut juurikaan mitään.

Ehdotin ystävälle autolla lenkille menoa, johon Stella aina hyppää innoissaan. Mutta ei, kymmenen metrin kävely nopeat tarpeet ja takaisin odottamaan.

Ystävätär sanoi, että ajatteli ensin koiran olevan kipeä, sillä käyttäytyi kuin kipeä eläin.

Mutta hän totesi, että koira on masentunut ja stressaantunut muutoksesta.

Päivä, jolloin olimme palaamassa käytös oli muuttunut yhtäkkiä, Stella oli alkanut leikkimään ja syömään. Oli saanut hepuleita ja ollut innoissaan.

Meni kolme päivää, kun koira vain makasi ja suri ja oli masentunut.

Neljäntenä meidän paluupäivänä hän oli virkistynyt kuin napista painamalla.

Koira toimii lähes ihmisen lailla. Kuinka mekin lamaannumme vaikeiden tilanteiden edessä.

Perhe hävisi yhtäkkiä ympäriltä ja ruoka ei maistunut eikä juoma. 

Koira vain makasi ja oli todella surullinen. Kun palasimme voi sitä ilon ja riemun määrää, kun ystävättäreni tuulikaapissa pompittiin ilosta puolin ja toisin.

Kyllä meilläkin oli ikävä. Onhan koira perheenjäsen.

Lapsista yksi oli näkevinään Stellan mökissämme ja kaksi kuulevinaan Stellan äänet.

Tosin ystävääni lainatakseni, koiraa pitää totuttaa hoitopaikkaansa, niin se oppii että täällä ollaan ja hänet kyllä haetaan takaisin kotiin.

Meidän koira on utelias, herkkäluonteinen ja kova vahtimaan.

Hän rakastaa laumaansa ja lapsia ja tykkää seurata kaikkea ympärillä tapahtuvaa.

Välillä olen miettinyt, että tarvitsin tämän koiran, että keskityn perheen asioihin, enkä pidä avoimia ovia, kun omat voimat eivät riitä koiran vaimentamiseen vieraiden tullessa sisään.

Onneksi kuitenkin asiantuntija-apua on tarjolla, josko vähän vähemmällä vahtimisella pärjättäisiin!

Iloa viileneviin syyspäiviin ihan jokaiselle!