ELÄMÄSSÄ ON PALJON ILONAIHEITA

Viimeiset viikot ovat tuottaneet paljon iloa.

Silloin kun on paljon ilonaiheita, ne pitää ottaa avoimesti vastaan.

Ilonaiheet ovat usein melko pieniä ja yksinkertaisia.

Useissa keskusteluissa, joissa olen kertonut uupumisesta selviytymistarinaani (joka vieläkin on kesken), olen sanonut, että ei kannata odottaa kuuta taivaalta tai lottovoittoa ollakseen onnellinen.

Olen todennut, että elämän mikrohetket ovat parhaita ilonaiheita.

Pieniä ilonaiheita jokaisessa päivässä. Kun yrittää löytää näitä onnellisuuden mikrohetkiä päivittäin, niin ajatusten muutos positiiviseen suuntaan toteutuu edes osittain.

Myös negatiivisuuden, surun ja ahdistuksen tunteet kuuluvat elämään, mutta niidenkin keskellä pitää yritää löytää muutama hyvä asia. Hyvä ja positiivinen asia voi olla hyvinkin pieni.

Se voi olla postilaatikolla käynti ja naapurin tervehdys silloin kun ei jaksa mitään.

Kääntää asioita epäonnistumisista ja itsensä moittimisesta positiiviseen suuntaan.

Esimerkkinä:

Tänään en jaksanut lähteä kun kauppaan.

Tänään tein onnistuneen kauppareissun ja sain ruokaa itselleni.

Ero ajattelussa on iso. Sen sijaan, että moitit itseäsi käännätkin sen onnistumiseksi.

Kirjaa näitä onnistumisia ylös. Pikkuhiljaa ajatus kääntyy ahdistuksen sijaan onnistumisten ajatukseen edes osittain.

Kun ajattelet tai pyrit ajattelemaan positiivisesti, edes ajoittain, saat ympärillesi lisää positiivisuutta. Se on asia, joka kantaa läpi vaikeiden hetkien.

Olen opetellut tähän ajatteluun ja siihen, että sanon ääneen, mikäli joku näyttää kauniilta, hänellä on kaunis vaate ym. Suomalaiset ovat huonoja ottamaan kehuja vastaan, mutta iloisena olen todennut, että he pikkuhiljaa hyväksyvät sen. Olen itse ihan samanlainen, kun olen antanut positiivista palautetta, saan sitä itsekin. Tunnen kieltämättä pientä noloutta, mutta viime aikoina olen alkanut vastaamaan kiittäen. Kun luo ympärilleen hyvää ja positiivista ja antaa palautetta, niin alkaa samaan sitä itsellekin. 

Uupuneelle on tärkeää, että löytää positiivisia asioita ja osaa ottaa vastaan positiivista palautetta.

Yksi vaikeimpia kysymyksiä itselle on ollut:

Sari, mitä sinulle kuuluu? 

pahimpina aikoina menin lukkoon ja en osannut sanoa mitään. Itkin.

Siihen jatkona kuinka sinä voit? 

Se oli vielä pahempi kysymys. 

Nykyisin pystyn jo vastaamaan kysymykseen ja kertomaan omasta tilanteestani. Tämä ei tarkoita sitä, että kertoo pitktän tarinan omasta tilastaan. Rehellinen voi olla.

Sen sijaan, että vastaat ihan hyvää, vastaatkin jotakin muuta.

”On ollut taas väsyneempi jakso menossa, mutta nyt pitää levätä kun olo on sellainen. Levätä niin paljon kun arjessa voi.”

Mitä kuuluu ja kuinka sinä voit?

Ne on tärkeimmät kysymykset, jotka voi tehdä jokaiselle ihmiselle.

Jokainen ihminen on kuulumisten arvoinen. 

Muistakaa kysyä lähimmiltä kuulumisia ja vointia ja muistuttaa myös työpaikolla tämän kysymyksen tärkeydestä!

Lämpöä ja ilonaiheita elokuiseen päivään!