Tiellä oleminen, kuulostaako tutulta?

Onko sinulle tuttu tunne olla tiellä?

Olet kaikkialla tiellä ja kuulet vielä ympäristöstäsi, että väisty nyt vähän kun täti, setä, lapsi tai  koira tulee.

Sinulle sanotaan, että väisty vähän, että joku pääsee ohitsesi.

Meidät suomessa on opetettu siihen, että olemme tiellä koko ajan. Olemme tiellä bussissa, kaupan käytävällä, jopa kotona vessassa (vaikka on 2 vessaa), kun joku haluaa tulla juuri kun olet siellä.

Omassa toipumisessa olen ymmärtänyt, että kun on aina tiellä, ei voi oikein luottaa itseensä.

Joutuu olemaan koko ajan varovainen, ettei ole kenenkään tiellä.

Muistan kun kerroin terapeutilleni menneeni kyläilemään veljeni ja hänen naisystävän luokse Turkuun, niin pyysin olemassaoloani anteeksi koko ajan.

Anteeksi, voinko laittaa laukkuni tähän eteiseen (eihän se ole tiellä, että ette kompastu siihen).

Pesenkö heti kahvikuppini, kun olen juonut kahvin.

Meikkasin vessassa, kun olin menossa teatteriin ja siivosin jokaisen vesipisaran ja sotkun, ettei jää jälkiä.

Aamulla herättyäni, keräsin petini nopeasti ja laitoin huoneen kuntoon, jotta se olisi saman näköinen kuin ennen tuloani.

Terapeuttini kysyi: Onko sinulla sellainen olo, että olet näkymätön, kuten Muumien näkymätön Ninni?

Voi mikä oivallus tämä olikaan.

Miksi en voi vain mennä paikalle, heittää laukkuani ja sanoa että tulin nyt ja asetun taloksi.

Alan heti mukautumaan muiden käytökseen ja yritän olla mahdollisimman huomaamaton.

Että EI vaan tule sanomista.

Kun olen kylässä, mukaudun heti talon tapoihin, että EI tule sanomista.

Kyläpaikassa ei pohdita lähdettyäni, että tulipa se Sari ja valloitti koko talon ja jätti tavarat sikin sokin. 

Sari tuli, mukautui tilanteeseen, antoi itsensä kuulua, mutta ei näkyä.

Karjalaisella luonteenlaadulla ja puheliasuudella, minä kyllä kuulun.

Mutta tiellä en halua olla, enkä aiheuttaa sotkua.

Tämän ymmärtäminen oli vähän surullista, surullista kun ymmärsi, että en olekaan sellainen kuin haluan olla, vaan olen sellainen millainen muut haluavat minun olevan.

Käyttäydyn, kuinka muut haluavat ja olettavat minun käyttäytyvän.

Olen antanut itse tälle termin: Siivoa itsesi näkymättömäksi.

Siivoan kylässä itseni näkymättömäksi, ettei vaan tule sanomista.

Kotona onkin ihan toinen juttu.

Täällä en pysty siivoamaan itseäni näkymättömäksi, sillä en pysty pitämään yksin 5 hengen ja koiran taloutta edustuskunnossa.

Siihen tarvitaan koko perhettä ja perheen yhteistyötä.

Täytyy myös sanoa, että omat lapset eivät enää käyttäydy kuten minä.

He eivät todellakaan siivoa itseänsä näkymättömiksi, vaan sotkevat ympäristönsä kovinkin näkyväksi.  Niin näkyväksi, että minun on pistettävä ovet kiinni tai siivottava heidän puolestaan.

Nykyään yritän enemmän valita oven kiinni pistämisen.

Kerroin tämän siivoa itsesi näkyväksi, eräässä tilaisuudessa.

Yksi osallistuja kertoikin hyvän esimerkin.

He olivat menneet ulkomailla perheeseen ja käyneet suihkussa. Suomalaiset olivat käyneet pikaisesti suihkussa, ettei vaan vie tilaa keneltäkään muulta, kun seuraava oli tulossa.

Paikalla oli ollut myös yksi italialainen, joka oli tunnin suihkussa, lauloi siellä ja hänellä ei ollut mitään kiirettä huomioida seuraavia suihkuun tulijoita.

Tuo on sitä tervettä itsekkyyttä, mitä meidän tulisi oppia.

Ehkä ei ihan tunnin suihkua, mutta edes sen verran, että ehtii pesemään saippua ja sampoot kunnolla pois.

Iloa tulevaan viikkoonne, ihan jokaiselle!

Olkaa näkyviä ja kuuluvia, juuri sellaisia kuin olette!